Kristillisen kasvatuksen konferenssi Ihmeellisesti tehty keräsi Kuopioon runsaasti väkeä eri puolilta Suomea

Jokakesäinen kristillisen kasvatuksen konferenssi järjestettiin tänä vuonna kolmannentoista kerran. Se oli tällä kertaa kaikkien aikojen suurin osallistujamäärän suhteen, sillä paikalle oli saapunut 150 kasvattajaa ja muuta koulujen ja päiväkotien henkilökunnan jäsentä Helsinki―Rovaniemi-akselilta. Pohjoisimmat osallistujat, vajaa 20 henkeä, olivat mukana etäyhteydellä. 

Konferenssissa oli puhujina ihmisiä, joilla oli monia erilaisia taustoja: saimme oppia ja jaettuja kokemuksia esimerkiksi kasvatustieteiden tohtori Leevi Launoselta ja kristillisen koulun entiseltä oppilaalta, muusikko ja nuorisotyöntekijä Roni Lempiäiseltä. Luonnollisesti ohjelmassa oli runsaasti myös hengellistä musiikkia ja ylistystä, rukousta ja raamatunlukua. Huumoriltakaan ei vältytty tänäkään vuonna.

Ulla Kulmala Keski-Uudenmaan kristilliseltä koululta muistelee osallistuneensa jokaiseen järjestettyyn konferenssiin, ja luonnollisesti hän oli mukana tälläkin kerralla. Ulla yhdistää konferenssimatkaansa yleensä myös lomailua ja liittää sen oheen muunkin Suomen kiertelyä autolla. Tänä vuonna hän kuitenkin tuli paikalle junalla työkavereiden kanssa. Ulla pitää tärkeänä konferenssiannin lisäksi myös tuttujen tapaamista ja kokemusten vaihtoa eri kouluista olevien kollegoiden kanssa. Joka vuosi hän saa myös uusia tuttuja. Myös hengelliseen reppuunsa hän saa antia joka vuosi. 

Avauspuheenvuoroissa sekä Jukka Sipilä Keski-Uudeltamaalta että Jonas Turunen Espoon koulusta korostivat yhteyden tärkeyttä opettajien, kotien ja oppilaiden välillä. Tärkeintä on kuitenkin yhteys Jumalaan. Siten syntyy parhaita tuloksia. Turunen toimii Espoossa rehtorina ja totesi, että jokaisen opettajan tulee haluta kasvaa myös itse, emmekä me kasvattajina(kaan) ole koskaan valmiita. Tältä pohjalta työntekijöiden on mielestäni hyvä lähteä lukuvuoteen, kun ei tarvitse ajatella, että virheitä ei saisi tehdä. 

Konferenssin aikana palattiin useita kertoja suhteisiin ja yhteyteen. Saara Utberg, kuraattori Espoosta, opetti seuraavaa: Meidän kaikkien olemassaolomme perusta on kolmiyhteisen Jumalamme täydellinen keskinäinen suhde: Hän on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on myös dialoginen ja tulee suhteeseen meidän ihmisten kanssa. Kasvattajina ja Jumalan työrukkasina me pyrimme siihen, että lapsi saisi rauhassa kasvaa siksi ihmiseksi, joksi Jumala on hänet tarkoittanut. 

Teoreettinen ja hengellinen anti eivät kuitenkaan ole ainoita asioita, joita tarvitsemme tällaiselta konferenssilta. Myös mahalaukkumme kaipaa täytettä silloin tällöin, ja Kuopiossa tämä asia todellakin oli huomioitu. Ruoka oli joka kerta todella herkullista, ja  esimerkiksi häränfile oli niin mureaa, että melkein haarukkakin suli siihen. Myös mustikkakukot maistuivat siltä, että saattoi kuvitella kumpparit jalkaan ja itsensä metsään seisomaan suu täynnä marjoja. Ulkoa kuului sopivasti vielä tervapääskyjen kirkunaa, mikä sekin vahvisti mielikuvaa. 

Elina Palojärvi, biologian, maantieteen ja kotitalouden opettaja Oulusta, oli lähtenyt matkaan mielessään muun muassa voimien saaminen alkavaan lukuvuoteen, kollegoiden tapaaminen ja rukouskanavaan osallistuminen. Myös napakka kaksipäiväisyys oli hänestä mukava asia. Ehkä tärkeimpänä hän kuitenkin mainitsi päivien hengellisen annin, josta saa oivaa evästystä alkavaan työvuoteen.

Torstain iltajuhlassa kuopiolaiset päättivät laittaa osallistujat fyysisesti aktiivisiksi, kun saimme (tai osan mielestä jouduimme) tanssimaan Esa Pakarisen Lentävän kalakukon tahdissa. Junailijan pilli ilimoo jo villsi! Ensi vuonna kannattanee siis pakata mukaan myös tanssikengät, ehkäpä silloisen järjestäjätaho Oulun väki laittaa jalat vipattamaan jonkin passelin musiikkikappaleen tahtiin. Suomalaisesta tarjonnasta näet löytyy melkoisen monta kappaletta, joissa viitataan kyseiseen kaupunkiin suorasti tai epäsuoremmin. 

Perjantain aamuhartaudessa saimme kuulla mm. Imboys-yhtyeestä tuttua Roni Lempiäistä. Hän kertoi kokemuksiaan siitä, miten Jeesus kutsui ja löysi hänet synkkien vuosien jälkeen. Hänen kertomuksestaan saimme toivoa, että vaikka joku olisi aika pahastikin välillä harhateillä, hänestä pidetään kuitenkin Taivaassa huolta, ja paluu takaisin on aina mahdollinen. Kirjoittajalla heräsi halu saada Lempiäinen puhumaan myös meidän koulullemme, sen verran puhutteleva oli hänen tarinansa. 

Leevi Launonen perjantain pääpuhujana puolestaan herätteli kuulijoita siihen, miten tärkeää on itse kunkin elämän merkityksellisyyden vahvistaminen. Sosiaalinen media, jatkuva (ikävän) informaation tulva ja arvokasvatuksen puute sekä se, että yhä nuoremmat oppilaat pistetään itse valitsemaan omat arvonsa, ovat omalta osaltaan johtaneet siihen, että yhä useampi kokee elämän merkityksellisyyden vähentyneen. Meidän tehtävämme kristillisinä kasvattajina on luoda lapsille ja nuorille tietoa ja toivoa siitä, että kaikki on lopulta Jumalan kädessä, ja uusi, hyvä maailma luodaan aikanaan uudelleen. Me voimme antaa oppilaille arvokokemuksia eri taiteenalojen kautta, vahvistaa heidän kuulumisen tunteitaan ja rohkaista heitä tavoittelemaan päämääriään. Täten saamme rakennettua heille eheää minäkuvaa.  

Konferenssissa saimme tietoa myös somen ja tekoälyn työhömme ja nuorison elämään tuomista haasteista, kun kuraattori Saara Utberg piti aiheesta kanavan. Kuten Utbergkin totesi, tekoälystä on hyvin haastavaa tehdä ajantasaista luentoa, koska muutosvauhti on erittäin huima. Luennon voisikin tiivistää Utbergin sanoihin, että Jumala on tarkoittanut juuri meidät kasvattajiksi juuri tähän aikaan, ei 1800-luvulle. Se, miten me voimme tukea nuoria ihmistaimia heidän kasvussaan, tapahtuu kohtaamisen kautta. Kun olemme aidosti läsnä ja kuuntelemme lasta tai nuorta ja vahvistamme hänen raamatuntuntemustaan, autamme häntä luovimaan epävarmassa nykyajan aallokossa Jumalaan turvaten ja Hänen sanaansa luottaen. 

Tiia Thurèn Espoosta oli konferenssissa mukana ensimmäistä kertaa, sillä hän aloittaa tänä lukuvuonna työskentelyn kristillisessä koulussa. Hän osallistui konferenssiin, koska halusi tutustua uusiin lähikollegoihinsa, mutta bonuksena hän kertoo saaneensa runsaasti uusia tuttuja myös toisilta kouluilta. Lisäksi Thurèn halusi tietää, mitä kristillinen kasvatus kristillisessä koulussa tarkoittaa, sillä hän on tähän asti työskennellyt tavallisissa kouluissa. Kristittynä hänelle asiat olivat toki entuudestaan tuttuja, mutta työskentely kristillisessä työpaikassa on uutta. Hän on ilahtunut siitä, miten kristillisessä koulussa toivon luominen näkyy kaikki oppiaineet läpäisevänä kokonaisuutena, ei vain pieninä yksityiskohtina opetussuunnitelmassa.

Konferenssin lopussa siunattiin koulujen ja päiväkotien jokainen työntekijäryhmä erikseen rehtoreista psykologeihin ja koulupastoreihin saakka. Ammattinimikkeitä oli melkoinen määrä, ja jokainen henkilökuntaryhmä sai oman erillisen muistamisensa. Johan on kumma, jos ei tällä evästyksellä ole tulossa melkoisen onnistunut lukuvuosi 2026-2027!

Luvassa on myös lisää tietoa Ihmeellisesti tehty -hankkeesta eri kouluilla, ja jäämmekin sitä odottelemaan. 

Kirjoittaja: Joaniina Ketomäki, suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettaja Keski-Uudenmaan kristillisestä koulusta